she's the one

Lämpöset kesäterveiset täältä Espoosta, kello tällä hetkellä 2:07 ja makkarissa on lämpöasteita leppoisat 28,0. Ei itketä, ei.

Ollaan oltu nyt aika paljon mökillä - taktiikka on, että ollaan mökillä niin kauan kunnes kyllästytään hyttysiin, grilliruokaan ja ylipäätään siihen ikuiseen puuhamaahan, mikä meiän mökki tontteineen oikeen on, ja sitten hurautetaan veneellä ja autolla kotio ja nautitaan pari päivää oman kodin suihkusta, kunnes taas lähdetään tukka putkella kohti mökkiä. Tultiin sunnuntaina mökiltä, lähdetään joko tiistaina tai keskiviikkona takasin.

Operaatio Ruusa on jatkunut, ollaan siis saatu maalattua veneen sisäosat keulaa lukuunottamatta. Pistän "ennen ja jälkeen" -kuvia lisää vaikka huomenna, jos vaan jaksan liikauttaa eväänikään. Vene on tosiaan ihan hirveän näköinen, keula pitäis maalata nyt viikonloppuna ja kansi ja pohja ehkä ens kesänä..
Heitettiin tosin siskon kanssa läppää, että nyt kun ollaan saatu vene sisältä maalattua, se näyttää ulkoapäin niin rumalta, että me ollaan jo loppukesästä maalaamassa sitä ulkoakin. Ihasteltuamme tarpeeksi työn tuloksia mentiin sitten rannalle istuskelemaan. Oltiin hetki siinä hiljaa, kö toinen puki toisen ajatukset sanoiksi: mitä jos maalattais toi vene ulkoakin vaikka kuukauden päästä, se on ihan hirveän näköinen... Ikuinen puuhamaa, vai mikä se oli.

Mökillä kuuluu myös kumminki rentoutua, ja vaikka en nyt viime mökkireissulla kerennytkään lukea, niin sitä edellisellä kerralla (eli juhannuksena) tuli luettua sitäkin enemmän. Leena Lehtolaisen kirjoja meni pari kappaletta, mm. Veren vimma, joka oli ihan huippu, yksi Lehtolaisen parhaista. Eilen, kotiin päästyäni aloitin ja luin muuten loppuunkin Lehtolaisen kirjan Jonakin onnellisena päivänä. Lehtolainen osasi kuvailla ihan mielettömän hyvin päähenkilön ahdistavaa lapsuutta ja elämänkokemuksia, mutta loppu oli ihan onneton..
Juhannuksena luin myös Marian Keyesin Tuiki, tuiki tähtösen. Olen vähän vierastanut Keyesiä, miulle on jääny hänestä vähän semmoin liian kepeä kuva, mutta tämä kirja oli kyllä juuri sopivan syvällinen juhannusluettavaksi.

Tällä hetkellä mulla on kesken kaksi kirjaa: Maeve Binchyn Ei aina käy niin (löysin tämän Niittarin Fidasta, Maeve-fanina oli tietenkin pakko ostaa, vaikka rahat olivat vähän vähissä....). Hyvä kirja, ja melkein itkin harmista, kun unohdin kirjan äidilleni.
Toinen kesken oleva kirja on Cathy Kellyn Nainen paikallaan. Ihan hyvä tämäkin, ja vaikka en malttaisi laskea kirjaa käsistäni, se on kyllä silti vähän jotenkin.. tasapaksua hömppää. Mutta en mä silti sitä huonoksi sanoisi. :D

Viime viikolla kärsin kolme päivää kaupungissa, joista toisena kävimme Helsingin Kaivarissa pesemässä mattoja mattolaiturilla ja ostamassa isot jäätelötötteröt Helsingin jäätelötehtaan jätskikojusta.. HJT:llä vaan myydään maailman parasta jäätelö, etenkin omenakaneli on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvää ettei sille pärjää mikään muu jätski maailmassa. Ei edes Ben & Jerrys. Ei ikinä.
Ennen mattojenpesua kävimme Hietsun kirppiksellä, josta mukaan tarttui ties mitä krääsää mökille, sekä yksi kirja tyttärelleni: Risto Räppääjän kaverikirja. Miun pitää tulla tänne joskus kirjottamaan, mitä kaikkea fiksua tyttärestäni paljastui, kö tenttasin häntä tuon kirjan kaverisivuille.. En yllättänyt, kun hän vastasi ties kuinka moneen kysymykseen, että Michael Jackson. (Lemppariartistisi? Idolisi? Kenet haluaisit tavata? Ketä ihailet? Missä olet 80-vuotiaana? Vastaukset neljään ensimmäiseen kysymykseen: MICHAEL JACKSON. Vastaus viimeiseen kysymykseen: 80-vuotiaana olen kuuntelemassa Michael Jacksonia. Aivan, hyvä Lanttu.)

Menen jatkamaan Kellyn kirjaa. Lopuksi voisin kertoa jotain epäolennaista: mun koira on jo iso. Nukutaan 160cm leveässä sängyssä, ja Sellerin kuono on yli sängynlaidan, ja takajalat sängynlaidan toisella puolella. Mihin se pieni pentu hävisi, joka mahtui nukkumaan mun sylissä ihan helposti? Ja mikä on toi iso rontti, mikä ei todellakaan mahdu nukkumaan mun sylissä yhtään helposti, mutta joka silti haluaa nukkua siinä sylissä, huolimatta siitä että sen kyynärpää puhkoo mun sisuskalut ja tassu painaa virtsarakkoa niin että melkeen kusen alleni aina kö se nousee ylös siitä sylistä, johon se ei siis tosiaankaan mahdu helposti?)

Tämä biisi saa mut aina vaan melkeen kyyneliin asti:
http://www.youtube.com/watch?v=N76kAivCb20
Ei varmasti löydy koskettavampaa biisiä. Jos oonkin linkannu tän tänne jo joskus aikasemmin, niin ei tee mitään.