Vuoden ensimmäinen merkintä, whoops. Ja yleensäki ensimmäinen merkintä pitkään aikaan. Tupla-whoops. On ollu niin paljon muuta tekemistä, ettei oo kerennyt..
Joulu oli todella mukava, tosin pienenä pettymyksenä lahjojen suhteen; vain yksi ainoa kirja tuli saatua lahjaksi!
Onneksi rakas äitini pyysi viemään lehtiroskikset, ja onneksi satuin kääntämään katseeni roskakatoksen peräseinälle, jossa oli hylly täynnä kirjoja. :} Itse asiassa pistetäänpä tähän mun ja siskon keskustelu, istuttiin siskon autossa matkalla ostamaan viimeisiä joululahjoja;
miä: "Tiiätkö ku teiä lehtiroskiksessa on se kirjahylly.."
sisko: "Joo?"
miä: "Ni saako sieltä ottaa niitä kirjoja omaks, vai pitääks ne palauttaa?"
sisko: "Joo saa ottaa, mäki otin sielt kerran jonku mukamas hyvän kirjan mikä oli ihan huono.."
miä: "Hyvä, otin sieltä yhdeksän kirjaa."
sisko: "Olis pitäny arvata."
Sieltä lähti mukaan tosiaan yhdeksän kirjaa (anteeksi äidin naapurit, röyhkeähköä mennä tälleen ulkopuolisena ottamaan sieltä kirjoja..... mutta minkä tyttö luonnolleen mahtaa), mm. Jane Greenin Netti@deitti -kirja.
Tuollaisia kirjojen kierrätyspisteitä olen nähnyt muutamia aiemminkin, toinen oli veljeni taloyhtiön roskiksessa, itseasiassa veljeni vaimo oli sinne järjestelemässä sellaista kierrätyspistettä, jossa oli kirjojen lisäksi myös leluja yms tarpeetonta tavaraa. Toinen oli sisareni taloyhtiön roskakatoksessa, vuokranantaja oli heillä Espoonkruunu, eli myös kaupunkin vuokrataloissa on mahdollista järjestää tuollaisia kierrätyspöytiä/-hyllyjä. Sisaren taloyhtiössä siellä taitaa olla lähinnä erilaisia lehtiä ja Aku Ankkoja.
Häpeäkseni on sanottava, että jos tollainen kirjanvaihtopiste olis meidän taloyhtiössämme, suurin osa kirjoista päätyisi luultavasti mun kirjahyllyyn.. Mutta muuten tuo on ideana ihan paras, jokaisen pitäisi oppia luopumaan turhista tavaroista, ja kätevintähän olisi, jos saisi laitettua ne omaan roskakatokseen tms muuhun yhteiseen tilaan.
Äidin taloyhtiössä järjestetään muuten kesäisin myös kirpputori, jossa ihmiset (yleensä lapset) myyvät vanhoja leluja, kirjoja, vaatteita yms, ja aikuiset sitten muuta tavaraa. Ihan mahtava idea tämäkin, katsotaan vaan joku hyvä viikonloppu, viesti ilmoitustaululle (ja mahdollisesti myös parin muun lähimmän taloyhtiön ilmoitustaululle) ja eiku pöydät pihalle. Muistan itse toissakesältä kirpparin iloisen ilmapiirin; lapset juoksentelivat vertailemassa myyntitulojaan, vanhemmat juttelivat keskenään ja paistoivat makkaraa yms.
Sitten, uudenvuodenaattona, käveltiin kaverin kanssa äidiltä siskolle, ja lehtiroskis oli taas matkan varrella.. Tällä kertaa mukaan tarttui kolme kirjaa, Michael Mooren Stupid white man sekä Dude, where's my country? sekä joku Hirvisaaren romaani. En yhtään muista, mitä kaveri nappas sieltä, kolme kirjaa se kumminki tunki takkinsa sisälle. :D
Molemmat Mooren kirjat menevät pikkuveljelle lahjaksi, tyyppi täyttää ens kuussa 20. Sopii hyvin mun budjetiin tällaset ilmaislahjat. :)
Mutta jep, luin tuon Jane Greenin netti@deitti -kirjan, ja tykkäsin siitä toooodella paljon. Just sellasta kevyttä hömppää, mutta Greenin kirjoissa on aina jokin vakavampi aihe taustalla; anoreksia, itseluottamusongelmat yms.
Kävin tässä torstaina ottamassa uuden tatuoinnin itselleni, enkä voinut vastustaa kiusausta käydä piipahtamassa parissa antikvariaatissa keskustassa.... Mukaan lähti Humphrey Carpenterin toimittama J. R. R. Tolkien Kirjeet sekä Leena Lehtolaisen Harmin paikka. Myöhemmin pistäydyin vielä Fidassa, josta ostin netti@deitti-kirjan innoittamana Jane Greenin Kirjaflirttiä-kirjan. Ei niin hyvä mitä netti@deitti, mutta silti ihan okei.
